• Milla Toivanen: Apinan taivas
  • Apinan taivas I, 175x100 cm, öljy kankaalle (kuva: Mikko Erholz)
  • Itsevalaiseva, 126x81 cm, 2016, öljy kankaalle (kuva: Mikko Erholz)
  • Järki ja tunteet, 175x175 cm, 2015, öljy kankaalle (kuva: Mikko Erholz)
  • Laskeva aurinko, 175x100 cm, 2015, öljy kankaalle (kuva: Mikko Erholz)

Milla Toivanen

Apinan taivas

Jätkä 2 25.5.-12.6.2016

Milla Toivanen
Apinan taivas
25.5. – 12.6.2016
Galleria Huuto Jätkäsaari, Jätkä 2

Pieni tyttö seisoo jäykässä mekossaan, kaksi hovineitoa on polvistunut hänen ympärilleen kuin koko maailma olisi keskittynyt vain häneen. Tyttö on vakava, itsekin omasta asemastaan hämmentynyt. Hänen päälaellaan istuu pieni apina.

Milla Toivasen (s. 1972) Apinan taivas -näyttelyn avainteos Järki ja tunteet näyttää paljon ajastamme, vaikka se on samalla ajaton. Se ei kommentoi vaan ilmentää. Esikuva on selvä, Velázquezin Las Meninas, Hovinaiset (1656). Milla Toivasen työt asettuvat maalaustaiteen pitkään perinteeseen luontevasti. Hän on aiemmin maalannut äitejä ja lapsia keskiaikaisten pyhimyspatsaiden innoittamana. Hänen töillään ei silti ole tekemistä uskonnollisuuden kanssa, vaan pikemminkin syvästi inhimillisen kokemuksen kanssa.

Milla Toivanen on tullut tunnetuksi lähes meditatiivisesta maalausjäljestään, jolle on ollut ominaista niukka väripaletti ja ohuet, läpikuultavat maalikerrokset. Nyt Toivanen on halunnut vapautua kurinalaisen metodinsa rajoituksista: hän on antautunut aiheille intuition johdattamana, tunteeseen ja toisaalta kokemukseen luottaen. Myös sattumalle on jäänyt tilaa. Vapautunut ja irrotteleva maalaustyyli väreineen ja elävine, runsaine maalipintoineen näyttää taitavasta maalarista uuden puolen. Myös huumori pilkahtelee, kuten näyttelyn nimiteoksissa Apinan taivas 1 ja 2.

Uusistakin töistä löytyy aiheita, joita hän on työstänyt pitkään: puhuttelevia, mieleen painuvia apinahahmoja, lapsia ja enkeleitä. Teoksissa Erityisherkkä 1 ja 2 suurten apinoiden olemus riipaisee. Intensiivinen keskittyminen yhteen, rajattuun aiheeseen paljastaa siitä jotain kätkettyä. Maalauksessa Syytettyjen sali hienovaraiset valkoiset maaliläikät luovat tunteen kalvosta tai lasista meidän ja simpanssin välissä; pieni tehokeino herättää suuria kysymyksiä. Se palaa myös kysymykseen siitä, kuka katsoo ja ketä.

Myös pömppämahaiset lapsi- ja enkelihahmot toistuvat Toivasen töissä. Teosparissa Nouseva aurinko ja Laskeva aurinko toiveikkuutta ja valoa seuraa sen vastavoima, pimeä, joka uhkaa peittää kaiken muun alleen. Toivo ja epätoivo kulkevat käsi kädessä, kuten Toivasen töissä usein. Osassa maalauksista hahmot ovat tuskin tunnistettavia: tytöt, gorillat ja enkelit pelkistyvät puhtaaksi muodoksi ja rytmiksi kuten teoksissa Reliikki, Luolasto sekä Ylpeys ja ennakkoluulo. Muuri voi olla ihmisten välinenkin, mutta elävä se on. Taiteilijan työn fyysisyys, öljyvärin elävyys ja liike ovat läsnä vielä ripustetuissa teoksissakin.

Kirsikka Saari,
Käsikirjoittaja

Yhteystiedot:
milla.toivanen(at)gmail.com, 041 45 944 28