Dua Abbas Rizvi
accident, climatic
4.-28.6.2026
Suljettu juhannusaattona 19.6.
Tämän projektin lähtökohtana on toiminut löytämäni, noin 1960-luvulta peräisin oleva maantieteen sanakirja, joka sisälsi erilaisia topografisia kaavioita ja maaston poikkileikkauspiirroksia sekä maantieteellisten termien määritelmiä. Löysin kirjan tien varrella sijaitsevasta kirjakaupasta Lahoressa juuri ennen lähtöäni Helsinkiin, maailman toiselle puolelle. Selailin sitä usein, sillä minua kiehtoivat kaavioiden pelkistetty tapa kuvata maata ja geomorfologisia prosesseja sekä itse maaston kieli. Maantieteellisestä tai tieteellisestä kontekstistaan irrotettuna tämä kieli voisi yhtä hyvin kuvata relationaalisia, sosiopsykologisia ja kehollisia tapoja liikkua maailmassa.
Samaan aikaan kävin läpi perheeni kotivideoarkistoja 1990-luvulta ja 2000-luvun alkupuolelta ja tutkin perheeni liikkeitä Pakistanin vaihtelevissa ja dramaattisissa maastoissa. Videoiden eloisa toiminta ja sattumanvarainen liike peittävät alleen perhedraaman ja levottomuuden kerroksia, kasvamisen huippuhetkiä ja vastoinkäymisiä sekä monia läheisissä ihmissuhteissa olevia halkeamia. Tässä rinnakkaiset tutkimukseni kohtasivat: sanoissa, joilla jäsennämme maata ja ympäristöämme sekä ihmissydämen – kaipauksen, rakkauden ja pettymyksen – kielessä. Kartoituksesta tulee tieteellisen sijaan emotionaalista toimintaa; maantiede on jotain elettyä, välitöntä, kehossa kannettua.
Accident, climatic -installaatiossa nämä tutkimukset muotoutuvat visuaaliseksi runoksi, joka saa inspiraationsa maaston kaaviomaisista kuvauksista. Perinteisen lohkokaavion näennäinen perspektiivi toimii keinona kyseenalaistaa mittakaavan ja etäisyyden ”tarkka” kuvaus, kun se suodatetaan muistin läpi. Merkinnät eli ohjaavat sanat viittaavat sekä geologisiin että inhimillisiin/kielellisiin prosesseihin, jolloin kartta toimii kahdella tasolla.
Kaksi liikkuvan kuvan teosta täydentää tätä karttarunoa. Niistä ensimmäinen, doab (suomeksi “kaksi vettä”; urdunkielinen maantieteellinen termi maa-alueelle, joka sijaitsee yhtyvien jokien välissä), punoo yhteen kuvattuja osuuksia sekä maan ja sen ominaisuuksien maantieteellisiä määritelmiä. Siinä tarkastellaan henkilökohtaista ja sisäistä omaksutun (ja kontekstistaan irrotetun) ulkoisen kielen kautta. Toinen video, a great circle, koostuu kotivideoista litteroiduista dialogin palasista, jotka on koottu uudelleen jatkuvasti rakentuvan kohtauksen ohjeistukseksi. Teos luo levottoman äänimaiseman: isäni ohjeet harrastajaelokuvantekijänä, kun hän asettelee kehoja maisemia vasten, hänen varoituksensa lapsille heidän liikkuessaan varovasti uusissa maastoissa sekä taustalla kuuluva aikuisten keskustelun mumina – suunnitelmat, sivuhuomautukset ja sutkautukset. Tässä muuttuvassa kentässä satunnainen runollinen havainto nousee esiin ja hiljaa sulautuu ääniin.
Dua Rizvi on Lahoresta kotoisin oleva, nykyisin Helsingissä asuva pakistanilainen kuvataiteilija ja kirjailija. Hän on opiskellut maalausta National College of Artsissa Lahoressa ja suorittanut kuvataiteen maisterin tutkinnon Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa. Hän työskentelee piirustuksen, grafiikan ja liikkuvan kuvan parissa ja yhdistelee löytämiään ja alkuperäisiä materiaaleja omien kirjoitustensa palasiin. Sitä kautta hän tutkii havainnon ja subjektiivisuuden teemoja sekä kielen ambivalenssia. Rizvin teoksia on nähty eri puolilla maailmaa vuodesta 2010 lähtien, erityisesti muuttoliikettä, muistia ja kulttuurienvälisyyttä käsittelevien projektien yhteydessä, muun muassa Cathedral of St. John the Divinessa New Yorkissa, Museo Diocesanossa Milanossa sekä Cambridgen yliopiston Pembroke Collegessa. Taiteellisen työnsä ohella Rizvi on kirjoittanut laajasti taiteesta ja kulttuurista englanninkielisiin lehtiin, antologioihin ja muihin julkaisuihin.
Yhteystiedot
duaabbasrizvi (a) gmail.com
duaabbasrizvi.com
