Sheena Macraen videoinstallaatio Dallas (2004, 50 min.) Galleria Huudossa perjantaista 18. marraskuuta sunnuntaihin 20. marraskuuta klo 12-18. Macraen videot Fiction In One Minute (2000, 1 min.) ja Drink (2004, 7 min.) esitetään Avanto-yökerhossa UMO Jazz Housessa perjantaina 18. marraskuuta.
Avanto Festival
Sheena Macrae on kanadalais-brittiläinen videotaiteilija, jolta nähdään
Galleria Huudossa installaatio Dallas. Macraen käsitteellistä taidetta
on verrattu sellaisiin tekijöihin kuin Christian Marclay ja Douglas
Gordon, mutta aivan oman sävynsä sille antaa hänen laaja kokemuksensa
työskentelystä massamediassa: hän on tehnyt äänen jälkikäsittelyä mm.
Warner Brothersilla, Twentieth Century Foxilla ja Disneyllä. Avannossa
nähtävät työt olivat lokakuussa esillä Lontoossa Retro Continuity
-nimisessä yksityisnäyttelyssä. Alla on katkelmia näyttelyn yhteyteen
kirjoitetusta esittelytekstistä, jonka tekijä on lontoolainen
taiteilija, kriitikko ja kuraattori Patricia Ellis.
Macraen videoita voisi osuvimmin kuvata “tiivistyksiksi”: massiivisissa
editointitaidonnäytteissään hän remiksaa elokuvat miniatyyreiksi, jotka
kuitenkin vaikuttavat lyhentämättömiltä. Hyvä esimerkki on tasan
minuutin mittaiseksi leikattu Pulp Fiction. Hänen kompressoidut
saagansa tuottavat saman efektin kuin pikaluku: mielikuvat syöksyvät
ohitse tiiviinä jatkumona, jossa huomiota kiinnitetään vain kaikkein
olennaisimpiin elementteihin. Macraen tapa nopeuttaa asioita saa
paradoksaalisesti aikaan tunteen niiden hidastumisesta. Hänen
välineensä on video, mutta kokemus muistuttaa enemmän lehtiön reunaan
tehtyä, plärättävää piirrosanimaatiota. Soundtrack-musiikin aikaa
vievien tehokeinojen, holtittoman runsaan kuvallisen ilmaisun ja
henkisten hengähdystaukojen puuttuessa Macraen elokuvalliset
”uudelleenmasteroinnit” purkavat kokemuksen pelkäksi informaatioksi:
uuden esitystavan myötä tuttu muuttuu oudoksi ja genre-elokuvan
genremäisyys alkuperäistäkin tiukemmin pakatuksi. Pikavauhtinen Pulp
Fiction muuttuu raivokkaan hyperväkivaltaiseksi piirrossarjaksi, joka
yltää vain hiukan korkeammalle kuin jos elokuvan korkeaoktaaniseen
teemakappaleen olisi tehty oma yliampuva musiikkivideonsa. Tuloksena on
mainos, joka kertoo tuotteesta enemmän kuin elokuvan alkuperäinen
traileri ja riisuu paljaaksi Hollywoodin laskelmoivan rahantekokoneen
parhaimmillaan.
Eeppinen tarina rakentuu ikivanhan kaavan mukaan: se on pitkäksi
melodramaattiseksi kronikaksi venytetty mielikuvacrescendo, jota
kasvatetaan kohti keskeistä kliimaksia. Drinkissä Macrae remiksaa
Dallasin kokonaisen tuotantokauden niin, että kaikki dramaattiset
käänteet katoavat. Keskittyen yksinomaan miljardööriranchin elämään ja
tunnelmiin, Macrae punoo kokoon teksasilaistyylisen ryypiskelysession,
joka kestää seitsemän minuuttia – tasan sen ajan, joka USA:ssa mahtuu
kahden mainoskatkon väliin. Sarjan formaatista tutuksi tulleeseen
tapaan Drinkissä näytetään ensin ulkokuvia ylellisestä ympäristöstä ja
sen jälkeen zoomataan sisätiloissa tapahtuviin juominkeihin. Dialogi on
leikattu täysin käsikirjoitetun oloiseksi keskusteluksi, joka pyörii
vain
