Heidi Kilpeläinen
Mikrokosmos
7.-31.5.2026
Taiteilija Heidi Kilpeläisen työtapaan kuuluu liikkuminen useiden eri taiteen alojen välillä sallien teosten ja teoskokonaisuuksien muotoutumisen omalla painollaan.
Luonnon elementit ja materiaalit, elämä sekä ihmisyyden kirjo ovat kaikki raaka-aineita monitaiteelliselle jatkuvasti avautuvalle prosessille.
Galleria Huudon Mikrokosmos-näyttelyssä Kilpeläinen tuo esille sarjan vesiväriteoksia. Mikrokosmos-nimi viittaa pienoiskoossa olevaan kokonaisuuteen, jossa pieni osa – solu, ihminen tai yhteisö – sisältää koko universumin periaatteet.
Alkemia-sarjan teosten värimaailma, kuviot ja alkemiamerkit kuvastavat ihmisen henkistä kehitystä ja peloista vapautumista.
Ne ovat tarinankerrontaa flow-tilassa, karttoja jo taitetulta matkalta. Esittävä ja abstrakti ilmaisu elävät rinnakkain antaen vihjeitä näkymättömästä todellisuudesta, jossa valo on voittanut pimeyden.
Intuitiolla maalatuista teoksista nousee esiin myös Feynmanin diagrammeja muistuttavia kuvioita, jotka kuvaavat, miten hiukkaset liikkuvat, kohtaavat ja muuttuvat toisiksi aika-avaruuden akselistossa. Feynmanin diagrammien avulla fyysikot voivat käsitellä kvanttimekaniikan ja suhteellisuusteorian vaatimia monimutkaisia laskelmia intuitiivisemmalla tavalla.
Maalauksissa on visuaalinen kytkös myös vuonna 2003 luodun HK119-avatarmusiikkihahmon dystopiseen, mustavalkoiseen sci-fi-maailmaan.
Tällä kertaa värikkäät teokset pyrkivät kuitenkin kuvaamaan hirviömäisen yhteiskunnan sijaan tavoitteita saavuttaa utopistinen, korkeampaa tietoisuutta omaava ihanneyhteiskunta.
Taiteilijan Nei Gong -harjoitukset kehon sisäisen energian kanssa sekä skitsofreniaa sairastaneen äidin kuolema 2019 toimivat alkusysäyksenä Alkemia-sarjan teoksille. Alkemiaa voidaan kutsua elämän mysteerien tutkimukseksi, joka käsittää tietoisuuden kehittämistä ja evoluution tutkimista. Juuri tästä lähtökohdasta Kilpeläinen lähestyy näyttelyn teemaa käyttäen omaa henkilöhistoriaa materiaalinaan.
Omaelämäkerrallinen lähestymistapa taiteelliseen työskentelyyn näkyy myös näyttelyssä mukana olevassa videoteoksessa.
Metanoia, yksikanavainen versio monikanavaisesta videoinstallaatiosta, koostuu Pohjois-Suomen harvaan asutulla maaseudulla pandemian aikana kuvatusta materiaalista.
Teos on autoteoreettinen, monitasoinen ja liikkuu menneisyyden ja nykyisyyden välillä. Lähitulevaisuuden skenaariossa, jossa hyönteisten vahingoittaminen on rikos, isä ja tytär työskentelevät hyönteispoliiseina partioiden ja valvoen villiä niittyä työasemaltaan käsin. Utopistista toimintaa kehystävät arkipäiväiset tapahtumat. Ikääntyvä isä kärsii Alzheimerin taudista ja suree elämänkumppaninsa äskettäistä kuolemaa. Samalla kun taiteilijan oma kehityspsykopatologiaan liittyvä tutkimustyö, sisäiset prosessit ja arki jatkavat kulkuaan, heidän poliisityönsä eri vuodenaikoina pelastaa jäljellä olevia hyönteisiä. Tarkkailun alla on myös ympäröivän ilman, maan ja veden tila, joiden data tallentuu maalauskankaille. Hyönteispoliisin vaalimat ekofeministiset arvot poikkeavat patriarkaalisessa järjestelmässä ylläpidetyistä rakenteista, joita edustavat isän poliisiuran aikaiset vanhat univormut.
Tämä utopistinen toiminta isän ja tyttären välillä peilaa mikrokosmisella tasolla kokonaisvaltaista, makrokosmista ympäristötilannetta. Henkilökohtaiset, sukupolviset ja planetaariset traumat ovat vuorovaikutuksessa ja roolit kääntyvät. Suru ja raivo muuttuvat rakkaudeksi, myötätunnoksi, haptisiksi ympäristötoimiksi sekä aktivismiksi – ominaisuuksiksi, joita tulisi soveltaa lisääntyvässä määrin maaplaneettaamme, jotta lajien rinnakkaiselo ja selviytyminen olisi mahdollista.
Kiitos
Taiteen edistämiskeskus ja Suomen Kulttuurirahaston / Kainuun rahasto
Yhteystiedot
www.heidikilpelainen.com/about
