• Lauri Tiainen

Lauri Tiainen

Aistivaiset

13.11.-7.12.2025

Lauri Tiainen
Aistivaiset
13.11.-7.12.2025

Maalatessani olen ajatellut muun muassa tuntumia iholla, liiskaantuneita mustikoita ja tuulessa havisevaa lehvästöä. Maalaukseni eivät esitä mitään aivan suoraan, mutta eivät ole täysin abstraktejakaan. Ne ovat ehkä kuin pieniä aavistuksia tai tuntemuksia, jotka tulevat jostain havainnon ja mielikuvituksen välistä. Minulle maalaaminen on tapa välittää sellaista, mitä ei voi sanoilla sanoa.

Näyttelyä varten olen työskennellyt vesi- ja öljyväreillä kankaalle, ja minua kiehtoo etenkin se, miten nämä kaksi materiaalia käyttäytyvät yhdessä. Vesivärin läpikuultavuus ja öljyvärin peittävyys synnyttävät kerroksia, jotka tuntuvat minusta melkein hengittäviltä.

Pidän paljon taiteilijoista kuten Hilma af Klint ja Agnes Martin. Heidän työnsä tuntuvat hiljaisilta ja tarkoilta, vähän kuin ne olisivat omassa maailmassaan, mutta samalla hyvin läsnä. Heidän tavassaan yhdistyy herkkyys ja järjestelmällisyys, joka rauhoittaa. Toivon, että omatkin teokseni voisivat tarjota katsojalle jotain samantyylistä, kuin pienen hengähdyspaikan.

Myös silloin kun en ole työhuoneella, kerään vaikutelmia ja tunnelmia. Käytän puhelimessani digitaalista luonnoskirjaa, johon piirrän pieniä muistiinpanoja. Ne ovat minulle tärkeitä siemeniä tuleville maalauksille. Työskentelytapani on intuitiivinen ja joskus aika hidas, mutta se etenee koko ajan eteenpäin.

Olen aika herkkä ihminen, ja huomaan usein imeväni itseeni kaikenlaista ympäristöstäni. Nykymaailman vauhti ja äänekkyys uuvuttavat, ja siksi vetäydyn usein metsään tai meren rannalle. Hiljaisuus ja yksityiskohdat, kuten valon siirtyminen seinällä tai pieni risu polulla, puhuvat minulle enemmän kuin sanat. Viime vuosina mielessäni on ollut paljon myös isompia asioita. Minua ahdistaa se, miten koviksi asiat ovat monin paikoin muuttuneet. Haluan maalauksissani korostaa pehmeyttä, herkkyyttä ja toisten niin ihmisten kuin muidenkin olentojen huomioon ottamista. En pyri käsittelemään näitä asioita maalauksissani suoraan, mutta uskon, että ne kulkeutuvat niihin hiljaisesti mukana, ehkä sävynä tai rytminä. Teokset voivat olla kuin pieniä muistutuksia siitä, että kaiken kovan ja kylmän keskellä on olemassa myös lempeyttä, yhteyksiä ja myötätuntoa.