Leevi Toija
Packet of Orders
10.4.-3.5.2026
1920-luvulla runouden, aktivismin ja työn tieteellisen organisoinnin avantgardistinen pioneeri Aleksei Gastev pyrki saamaan aikaan ihmisissä konemaista tehokkuutta biomekaniikan avulla. Hänen ultratayloristisilla menetelmillään toteutettiin kokeita, joissa vasaraan (tai muuhun työkaluun) kiinnitettiin pieni hehkulamppu ja otettiin kuva pitkällä valotusajalla työntekijän toistaessa tehtäväänsä koko valotusajan. Käden, kehon ja työkalun liikeratojen kautta kuvaan tallentuivat työntekijän toistuvan liikkeen silmukkamaiset jäljet. Gastev uskoi, että näiden liikekuvien avulla voitaisiin rakentaa täydellinen työntekijä (ja myöhemmin yhteiskunta). Hänelle täydellisyyden tavoitteena oli konemainen toiminta. Tämä futuristinen, (dys/u)topistinen kuva toimii eräänlaisena allegoriana johdonmukaisuudelle – sille, että toiston kautta jostakin voi tulla täydellinen. Kiinnostavaa ei ole kuitenkaan se, onko tämä väite totta vai ei, vaan pikemminkin ajattelutapa, jota se edustaa, sekä menetelmä, jolla tällaisia prosesseja tarkastellaan.
Tämä projekti esittelee liikkuvan kuvan sarjoja, jotka kuvastavat nykyaikaista liiketutkimusta. Kiinnostuksen kohteena ei ole niinkään ruumiillinen tehdastyö, vaan pikemminkin arjen laitteet, jotka ovat pelkistäneet monimutkaiset työtehtävät yhdeksi ainoaksi toiminnoksi, esimerkiksi napin painallukseksi tai kytkimen napsautukseksi. Näiden kuvattujen esineiden toiminnan ytimessä on kuitenkin edelleen yksinkertainen, täydelliseksi hiottu pyörivä liike, joka muistuttaa liiketutkimusten perusperiaatteista ja niiden tavoitteista. Jokaisen laitteen toiminta perustuu samaan liikkeeseen, mutta niiden funktiot vaihtelevat suuresti. Projekti on siten kaksijakoinen: se on sekä fyysisten esineiden liikkuvan kuvan tutkimusta että pohdintaa näihin prosesseihin liittyvistä käsitteellisistä ja idealistisista arvoista.
Tässä installaatiossa ”silmukan” käsitettä tarkastellaan sekä käsitteellisesti että kriittisesti. Jokainen liikkuvan kuvan sarja rakentuu laitteen mekanismin yhdestä kierrosta, mistä muodostuu saumaton silmukka, joka edustaa toistuvaa, yksittäistä toimintoa. Näennäisesti loputon silmukka onkin myös illuusio: Mitä tapahtuu, kun silmukka pysähtyy? Entä toistuvan liikkeen aiheuttama kuluminen? Teos viittaa nykyiseen visuaaliseen kulttuuriin, jossa sosiaalisessa mediassa jatkuvalla syötöllä pyörivät videot toimivat katsojalle (pseudo-)individualistisina edistäjinä. Ne tarjoavat ihannoivan ja avoimen näkymän jonkun yksityiselämään, mutta päätyvät lopulta kollektiiviseen turtumiseen ja saman asian loputtomaan tuotantoon. Sata vuotta sitten Gastev halusi lakkauttaa individualismin kokonaan, mutta nykyään sitä arvostetaan enemmän kuin koskaan. Loputtomasta selailusta tulee silmukka sekä sisällön että toiminnan tasolla.
