Savu E. Korteniemi
Itse
12.3.-5.4.2026
Näyttelyn nimi ”Itse” viittaa sekä teosten aiheeseen että niiden tekotapaan: olen tehnyt kuvia itsestäni, itseäni katsoen. Sanan ’itse’ etymologia palautuu suomalais-ugrilaiseen ’varjoa’ tai ’varjosielua’ tarkoittavaan sanaan, kantaen muistumaa monisieluisesta (tai oikeammin monihahmoisesta) ihmiskäsityksestä. Toisena lähtökohtana esillä oleville teoksille on tarinat metsänhaltijoista, jotka edestä näyttävät ihmiseltä ja takaa puulta. Tarinoissa katseen kohteena oleva haltija edustaa feminisoitua metsää, jota kohtaan maskuliiniseksi ymmärretty eränkävijä tuntee vetoa. Ympäri kiertäminen kuitenkin paljastaa, että vain yhdestä pisteestä katsominen johtaa harhaan; suomen kielen ’ymmärtämisellä’ onkin yhteys ajattelun ja tietämisen kolmiulotteiseen tilaan.
Kieliopillistuneena ’itse’ voi viitata myös sellaisenaan (tai omillaan) olemiseen, pelkkyyteen tai paljauteen. Osassa teoksia olenkin katsonut itseäni vain omia silmiäni käyttäen. Siis, ilman peiliä tai linssiä. Osassa teoksia peilit ovat läsnä jossain itseni katsomisen ajallisissa kerrostumissa: esillä olevien lyijykynäharjoitelmien ja kuplamuoviveistosten mallina on toiminut kipsiin valettu, ajan vähitellen murentama dokumentti itsestäni noin 20-vuotiaana taideopiskelijana. Kipsiharjoitelma on todistus yhtäältä siitä miltä tuolloin näytin kolmen peilin kautta nähtynä heijastumana, ja toisaalta siitä miten käteni ja silmäni kykenivät tavoittamaan tuon heijastuksen. Havainnon harjoittelu harjoittelutyötä mallina käyttäen saa näkemiseen liittyvän epätarkkuuden kertautumaan.
Näyttelykokonaisuudesta voikin löytää jatkumoita, alkaen aloittelevan taideopiskelijan pohdinnoista päätyen nykyiseen itseeni ’uran keskivaiheeseen’ siirtyneenä taiteen tekijänä. Piirustussarja ”Virtuosus (Istuva alaston)” koostuu musteella piirretyistä yksityiskohdista kehostani. Teoksen nimi viittaa huomioon monien ihmisen henkisiä kykyjä ilmaisevien länsimaisten käsitteiden sukupuolittuneisuudesta: ’virtuoosin’ juuret ovat miestä tarkoittavassa latinan sanassa ’vir’ ja ’genius’ viittaa miespuolisen henkilön (suvun)haltijaan tai suojelushenkeen. Pistemittamallinnetut veistokset jatkavat kierrätettyjen pakkausmateriaalien käyttöä teosten materiaalina. Muodon hajoamisen mahdollisuus on jatkuvasti läsnä, sillä kuplamuovista rakennettu muoto pysyy kasassa vain ohuiden metallitikkujen varassa. Tyhjyyden ja painon, kaksiulotteisuuden ja syvän muodon välinen jännite tulee esille myös edellä mainitussa metsänhaltija-myytissä. Teoksiani voi lähestyä muodon pohdinnan esityksinä, mutta niiden äärellä voi myös kysyä, mitä voi nähdä, ja millä ehdoin ruumis hahmottuu olennoksi, jolla on minuus, itseys ja identiteetti.
Kiitos
Taiteilijan työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.
yhteystiedot
savu (a) korteniemi.eu
