Noomi Ljungdell
Paikattomuus
11.3. – 29.3.2009
Galleria Huuto Uudenmaankatu
”Voimme esittää kaksi eri mielikuvitusprosessin tyyppiä: toisaalta sanasta lähtevä ja näköaistein havaittavaan kuvaan päätyvä, toisaalta kuvasta lähtevä ja sanalliseen ilmaisuun päätyvä.”
Italo Calvino
Paikattomuus-näyttely koostuu tekstiteoksista ja valokuvista, jotka käsittelevät paikkaa, läsnäoloa ja ajankulkua. Teosteni lähtökohtana on havainto kohteesta, mutta miten esittää pysähtyneellä kuvalla jotakin, joka on abstraktia, näkymätöntä tai alati muuttuvaa? Muutos on sisäänkirjoitettuna paikkaan. Tavoittelen otetta paikoista esittämällä ne sanoiksi käännetyinä kuvina, kertomuksina, valokuvina. Näyttelyn teoksissa paikat muistuttavat toinen toisiaan, ne esiintyvät poissaolevina, poispyyhittyinä tai niihin vain viitataan. Näyttelyn nimen taustalla on haikeus olemassaolon kokemuksen jakamattomuudesta ja toisaalta haave muutoksesta, sen jakamisen mahdollisuudesta.
Pyrin työskentelyssäni kielellisen ja kuvallisen esittämisen yhdistämiseen. Valokuvalle ominaista on, että se pysäyttää hetken ja kohteen ainutlaatuisuuden. Se on aina kuva jostakin tietystä tiettynä hetkenä. Lakoniset sanat puolestaan pakenevat kuvan ainutlaatuisuutta tehden tietystä ikkunasta vain jonkin tai kaikki ikkunat. Tekstin käyttö teoksissani on yritys pysäytetyn kuvan henkiinpalauttamiseksi. Sanojen ja tekstin lukeminen tapahtuu preesensissä, niiden merkitykset ovat olemassa lukemisen nyt-hetkessä. Kääntäjänä asetun tietoisesti mahdottoman eteen pyrkiessäni sanallistamaan visuaalista informaatiota. Kuvan ja kielen välillä on katkos, railo. On ilmeistä, että kaikelle ei löydy sanoja, ja kertomus on alati tuomittu keskeneräisyyteen.
Teoksen Talo pohjana on käytetty valokuvaa, jonka visuaalinen informaatio on korvattu yksittäisillä sanoilla. Pyrin kohteen karkean kokonaisuuden palauttamiseen, havainnon tarkkuuteen. Katto, seinä pensas, ikkuna. Sanat kertovat siitä, mikä on siirtynyt katseen ulottumattomiin. Alkuperäinen kuva on abstrahoitunut ilmassa leijuviksi sanoiksi, eikä sirpaloituneessa kuvassa ole selkeitä kokonaisuuksia; vain osia, joista yrittää koota jotain. Sanakuvien äärellä jokaisesta katsojasta tulee aktiivinen merkitysten tuottaja ja välimatka tekemisen ja katsomisen välillä lyhenee. Kuvat pakenevat yhtä oikeaa tulkintaa, tiivistelmää tai vastausta.
Näyttelkokonaisuudessa paikat eivät näytä olevan sen paremmin täällä kuin tuollakaan. Teokset esitetään kuin niiden luonnoksina, määrittelemättöminä, keskeneräisinä. Paikat eivät paikallistu.
Lisätietoja ja lehdistökuvat: Noomi Ljungdell, puh.0505258572, noomi(at)noomiljungdell.com
