• Susanna Kesänen: Hienoimmat hevospostikorttini I
  • Susanna Kesänen: Henkilökohtaisia aikaulottuvuuksia (Kellari I)
  • Susanna Kesänen: Henkilökohtaisia aikaulottuvuuksia (Talo)
  • Susanna Kesänen: Henkilökohtaisia aikaulottuvuuksia (Myrsky I)
  • Susanna Kesänen: Anthologie des Poètes Français Contemporains
  • Susanna Kesänen: Memories is what we are (Liidut)

Susanna Kesänen

Forward/Rewind

Huuto I 21.6.-14.7.2019

Susanna Kesänen
Forward/Rewind
21.6. – 14.7.2019

Kun olin lapsi, keräsin hevospostikortteja ja kiinnitin niitä sinitarralla vaatekaappini oveen. Silitin karkkipapereiden foliokääreet sileiksi etusormella pöytää vasten ja rullasin niistä pieniä kääryleitä, jotka muotoilin sormuksiksi. ”Memories is what we are” sanoo Nick Cave elokuvassa. Luen vanhoja päiväkirjojani ja ihmettelen, olenko joskus ollut se, joka niitä kirjoitti.

Matkustan edestakaisin maaseudulla sijaitsevan talon ja kaupungissa olevan kerrostaloasunnon väliä. Kaupunkiin muualta tulleena en koskaan tavoita täysin kaupunkilaisten elämäntapaa. Toisaalta minua tuskin lasketaan maalaiseksikaan, olenhan aina vain käymässä siellä.

Mietin ajan ja paikan välisiä suhteita, sekä niiden mukaan muuttuvaa identiteettiäni, jota lapsuuden paikat, maaseutu ja kaupunkiin muutto ovat muokanneet. Löydän hevospostikortit siististi kansioituna vanhan koulupöydän laatikosta. Piirrän niitä paperille lyijykynällä. Haluaisin viipyä kuvissa pitkään. Käyn läpi isotädin jättämiä tavaroita ja valokuvia sukutalossa. Jäljennän kopiointipaperilla muotokuvia sinisiksi viivapiirustuksiksi ruutuvihkoon. Teen hajanaisia päiväkirjamerkintöjä kirjoittamalla ja valokuvaamalla. Leikkaan sanomalehtien kuvista käsiä ja lajittelen samanlaisia yhteen. Muokkaan, yhdistelen ja teen uudelleen. Vähitellen lyijykynällä suurennetut hevospostikortit kadottavat valokuvan aikaan sidotun hetken.

Susanna Kesänen (s.1983) on Helsingissä asuva kuvataiteilija. Hän on valmistunut vuonna 2017 taiteen maisteriksi valokuvataiteen osastolta Aalto-yliopistosta. Kesäsen viimeisin näyttely Vihreä talo, oli esillä Valokuvakeskus PERI:ssä Turussa (2018) ja Valokuvagalleria Hippolyten Studiossa Helsingissä (2017). Nyt esillä oleva näyttely jatkaa Vihreän talonaihepiirejä, jonnekin kuulumisen tarvetta ja samanaikaista irrallisuuden tunteen jatkuvaa läsnäoloa, sekä pohtii, miksi ajan kulkua ja omaa lähihistoriaa on välillä niin hankala hahmottaa.

susannakesanen.fi