• Tapio Tuominen
  • Himojen puutarha, 2003, akryyli ja öljy
  • Neljä elementtiä, 2003, akryyli ja öljy
  • Pyhän antoniuksen kiusaukset, 2003, akryyli ja öljy
  • Hyvän tiedon puu, 2003, akryyli ja öljy

Tapio Tuominen

Autopsia 2, rumuus on sietämätöntä himoa.

Viiskulma 20.8.-31.8.2003

Näyttely avoinna Taiteiden Yönä 28.8. klo 12 – 21.

Töitteni synnyssä on joitakin yhtymäkohtia psykoanalyysiin: Varsinainen tekoprosessi jää minulle tekijänä jokseenkin hämäräksi. Tapahtuman aikana kuva-aiheet pulppuavat täysin kontrolloimatta tiedostamattomasta. Valmiissa teoksissani ruman ilmentymät esiintyvät hallitsevina.

Estetiikassa ruma määritellään joksikin, joka saapuu kutsumatta, on hallitsematonta ja uhkaa identiteettiämme. Rumassa sisäinen ja ulkoinen, subjekti ja objekti sekoittuvat. Se kuuluu sattuman piiriin, ei siis ole olioiden vakiopiirre vaikka niissä näyttäytyykin. Mark Cousins väittää, että ruman objekti on olemassaolo itse. Kaunista sinänsä ei hänen mukaansa ole, kyseessä on vain subjektin puolustusreaktio, narsistinen selänkääntö rumuudelle.

Esteettinen kokemus voi olla vapaasti ristiriitainen, ruman voi kokea nautintona, samoin kuin kauniin mielipahana. Ruman kokemus muodostuu, kun kokija pitää kokemaansa poikkeamana normaalista, jonain, mitä ei voida asettaa mihinkään olemassa olevaan luokkaan. Sen syvyys tulee objektin sijoittumisesta kokijan maailmankatsomukseen. Voimakkaana kokemus saattaa tuottaa kokijalleen jopa hurmiotilan, matkan selkeydestä mysteerin hämärään. Ruma tuo meille viestin psyyken syvimmiltä alueilta. Se julkituo ekstaasin, jonka tiedostamattomamme kokee kaikessa saastaisessa, kauheassa ja etovassa.

Tärkeää ruma on siksi, että vain se tekee olioista yksilöitä. Theodor W Adorno on korostanut kulttuurin alleen työntämän ruman tärkeyttä. Hänen mukaansa rumuuden esteettinen muistaminen saattaa olla lähempänä absoluuttista tietoa kuin esim. Hegelin teosten lukeminen. Nähdäkseni ruman kokeminen avaa meille myös uusia näkökulmia itseemme.

Turvallinen keino lähestyä rumuutta on taide, taideteosten rumilla hahmoilla on kyky koskettaa ihmisen olennaisia kysymyksiä. Surrealistit pitivät yhtenä pääpyrkimyksenään arkitodellisuuden ylittävän kokemuksen elvyttämisen. He näkivät uskonnon jättäneen jälkeensä arvo- ja myyttityhjiön, jonka täyttämiseen tarvittiin surrealistista taidetta, myyttejä ilman jumalaa.

Tapio Tuominen

puh. 050 – 3052816