• Kaisa Eriksson: Melamprosops phaeosoma, sarjasta Kadotetut, 2017, 40 x 30cm, pigmenttivedos paperille
  • Kaisa Eriksson: Xenicus longipes, sarjasta Kadotetut, 2017, 40 x 30cm, pigmenttivedos paperille
  • Kaisa Eriksson: Yksityiskohta installaatiosta Varjoherbaario, 2018, pigmenttivedos, Polykarbonaattilevy, liikkuva valo
  • Kaisa Eriksson: Yksityiskohta installaatiosta Varjoherbaario, 2018, pigmenttivedos, Polykarbonaattilevy, liikkuva valo
  • Kaisa Eriksson: Lajinsa viimeiset

Kaisa Eriksson

Lajinsa viimeiset

1.3.-24.3.2019

Kaisa Eriksson
Lajinsa viimeiset
1.3. – 24.3.2019

Näyttelyni lähtökohtana on yritys kuvata katoavuutta luonnossa; jäljentää sukupuuttoon kuollut lintu hiilenpätkällä paperille tai uhanalainen kasvi kaivertamalla se levylle. Lopullisten teosten valmistamiseen tarvitsen teknologiaa. Kaiverretut kuvat kasveista piirtyvät esille varjokuvina valo-ohjauksen avulla ja kuvat papereille on valmistanut suurkokotulostin.

Aiheekseni olen valikoinut Suomen luonnon uhanalaisia kasveja sekä sukupuuttoon kuolleita lintuja. Suomen luonnon punaisella listalla on tällä hetkellä 179 uhanalaista putkilokasvia, joista 86 on merkitty erityisesti suojeltaviksi. Olen kaivertanut kuvat kaikista viimeksi mainituista läpinäkyville levyille. Kaiverrukset näkyvät levyltä heikosti, mutta levyä valaistaessa syntyy tarkka varjokuva kasvista. Varjoherbaario-installaatio koostuu parista sadasta kasvipiirustuksesta, joita liikkuva valokeila valaisee piirtäen hetkellisesti esiin myös uhanalaiset kasvit.

Botaanisen taiteen historia liittyy osaksi ihmisen yritystä ymmärtää, järjestää ja ottaa haltuun. Herbaarioissa ilmenee pyrkimys jäsentää ympäröivää maailmaa keräämällä kokoelmia ja luomalla tieteellisen tarkkoja kuvia. Mustavalkoisia kasvikuviani katsellessa on selvää, ettei luonnon monimuotoisuuden pelkistäminen paperille onnistu. Taustalla vaanii myös huoli tulevaisuudesta. Työskentely teoksen parissa on tuntunut yhtä aikaa järjettömältä ja rauhoittavalta.

Kadonneita lintulajeja olen kuvannut jäljentämällä hiilellä piirtäen valokuvia, joita lajinsa viimeisistä yksilöistä on onnistuttu nappaamaan. Olen pyrkinyt kopioimaan kyseisen yksilön ja lopulta dokumentoinut suoritukseni valokuvaamalla piirustuksen. Tämän jälkeen olen pyyhkäissyt piirustuksen pois. Lopullinen teos on digitaalinen kollaasi, joka sisältää aineksia prosessista.

Olen valmistunut kuvataideakatemian taidegrafiikan laitokselta. Viime vuosina olen työskennellyt pääosin piirtämällä. Teokseni ovat usein monesta palasta koostuvia installaatioita, joissa valo on osa teosta. Aika, muisti, unohdus ja katoavaisuus ovat töissäni toistuvia teemoja.

Näyttelyn toteuttamista ovat tukeneet Svenska kulturfonden ja Suomen Taideyhdistys.

Kaisa Eriksson
erikssonkaisa(at)gmail.com