• Sampo Laaksonen: Mother of Everything, 2018, akryyli ja kollaasi kankaalle, 73,5 x 92,5 cm
  • Sampo Laaksonen: Children of the Sea I, 2018, akryyli ja kollaasi mdf-levylle, 17 x 20,5 cm
  • Sampo Laaksonen: Helmet, 2018, akryyli ja kollaasi kankaalle, 46,5 x 60 cm
  • Sampo Laaksonen: Self-Portrait, 2017, kollaasi pahville, 44 x 32 cm
  • Sampo Laaksonen: This Used to Be a Nice Neighbourhood, 2018, sekatekniikka kankaalle, 61 x 80 cm

Sampo Laaksonen

THE TRASHMAN WILL COME EVENTUALLY

29.3.-21.4.2019

Sampo Laaksonen
THE TRASHMAN WILL COME EVENTUALLY
29.3. – 21.4.2019

Pitkäperjantaina 19.4. ja pääsiäissunnuntaina 21.4. galleria on auki klo 12-17.
Pääsiäismaanantaina 22.4. galleria on normaaliin tapaan kiinni.

Roskakuskiin voi luottaa. Hän tulee ja korjaa talteen sen, minkä me hylkäämme. Kuinka vapauttavaa onkaan heittää pois tarpeettomaksi jääneet elintarvikepakkaukset, mainoslehdet ja muu roina, mikä tuntuu syntyvän kuin itsestään. Ja mitä vähemmän roskiemme loppusijoitusta ajattelemme, sitä paremmalta niistä luopuminen tuntuu. Mutta emmekö jätteestä luopuessamme luovu osasta itseämme? Jätteemmehän ovat seurausta valinnoistamme ja tavallaan edustavat meitä.

Entä jos käännämme katseen suoraan itseemme: mitä meille tapahtuu, kun meistä tulee tarpeettomia? Itsensä kuvitteleminen maatuvaksi jätteeksi ei ehkä ole ylevin ajatus ja saattaa ahdistaa joitakin, mutta se on ajatuksena varmasti lohdullisempi kuin se, ettei maatuisi ollenkaan. Biojäte on jätteiden “hyvis” ja maatuvat ruumiimme pieni ongelma verrattuna jätevuoreen, jonka elämäntapamme synnyttää. Sen vuoren ajatteleminen vasta ahdistaakin.

Olen säilyttänyt roskiani usean vuoden ajan. En tietenkään kaikkea, mutta kiinnostavimmista on ollut vaikea luopua. Roska vetoaa viihteellä ja mainoskuvastolla marinoituun mieleen ja on lisäksi ilmaista materiaalia taiteilijalle. Olen ollut myös taipuvainen ajattelemaan, että materiaalien kierrättäminen taiteessa (tai missä vaan) on jonkinlainen ekoteko. Roskan uudelleenjalostaminen ei pelkästään paranna omaatuntoa, se lohduttaa myös syvemmin: ehkä pahan voi kääntää hyväksi.

Osa roskistani on päätynyt tämän näyttelyn teoksiin. Olen käyttänyt muutenkin mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja. Näyttelyn yhtenä kimmokkeena oli hetki, kun löysin roskalavalta kasan kiilapuita. Melkein kaikki maalauspohjat ovatkin kangasta lukuun ottamatta kierrätettyjä tai niin sanottuja “hukkapaloja”. Kollaaseihin olen hankkinut materiaaleja kirpputoreilta ja antikvariaateista omien varastojeni täydennykseksi. Se mitä en ole kierrättänyt, olen maalannut. Vaikka akryylivärien käyttäminen ei sovikaan ekologiseen agendaan, se ilmentää hyvin maailmaamme. En keksinyt teknisesti soveltuvampaa tapaa tuoda jätekeskustelussa keskeistä materiaalia, muovia mukaan teoksiini.

Teokseni ovat muotokuvia ihmisestä. Ihmisestä jää aina konkreettinen jälki. Joskus se on orgaaninen: painauma turpeessa tai jäänteet kylpyhuoneen kaakeleissa. Joskus se on synteettinen: röykkiö jätesäkkejä tai lentokoneen hylky. Teoksia tehdessäni olen tullut katsoneeksi peiliin ja nähnyt maatuvia osia. Se lohduttaa. Ehkä roskakuskia ei tarvitakaan.

Sampo Laaksonen (s. 1981) on helsinkiläinen taidemaalari, joka on valmistunut kuvataiteilijaksi Kankaanpään taidekoulusta vuonna 2008 ja Taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta vuonna 2015. Teoksissaan hän yhdistelee maalaus- ja kollaasitekniikoita.

Lisätietoja:
laaksonen.sampo(at)gmail.com
+358 50 412 6927
sampolaaksonen.blogspot.com