• Helsinki-paviljonki
  • Helsinki-paviljonki
  • Helsinki-paviljonki ; videoprojisointi
  • Helsinki-paviljonki
  • Helsinki-paviljonki
  • Saunajurtta Töölönlahden rannassa
  • Ulaanbaatarin jurtta-alueella

Annu Wilenius & Oula Salokannel

AAARGH! – 10 vuotta myöhemmin, ryhmänäyttely

8.9.-23.9.2012

[slide=1]

AAARGH! – 10 vuotta myöhemmin
Galleria Huudon kymmenvuotisjuhlanäyttely
Jätkäsaaren Makasiini L3, 2. ja 4. krs
Tyynenmerenkatu 6 (ent. Hietasaarenkuja 6), Helsinki

Annu Wilenius & Oula Salokannel

Helsinki-paviljonki

2012
Yhteistyössä Don McCrackenin kanssa
Installaatio ; saunajurtta, elokuvakatkelmat kolmena videoprojisointina, sininen muovitynnyri, koivunrunkoja, sisal-narut, neljä väritulostetta kapalevyille

Teoksen lähtökohtana on Ulaanbaatarissa Mongoliassa kesällä 2011 esillä ollut yhteistyömme nimeltä Ulaanbaatar-paviljonki, josta työstimme uuden version, Helsinki-paviljongin, Huudon juhlanäyttelyyn.

Ulaanbaatar-paviljongissa oli koostettuna elokuvakatkelmia Suomesta, Neuvostoliitosta ja Mongoliasta – yhdistävänä tekijänä koivupuu, joka kasvaa Suomen leveyspiireillä läpi koko Euraasian hyvin runsaana. Koivujen katveessa tapahtuvien rakkaus- ja sotakohtausten sekoitus yhdistyi paviljongin arkkitehtonisiin elementteihin, jotka etäisesti punnitsivat suhdettaan koivuun. Kiinalaisesta lastulevystä rakennettua paviljonkia kruunasi jurtan kattoikkuna, eli kruunu. Sen piha-alue haki muotonsa japonistisesta Artek-tuotannosta synnyinkipinänsä napanneesta säleseinästä, sekä tämän päivän ulaanbaatarilaisesta rakennus- ja mainoskulttuurista. Trendikkään sisustuskoivun juurelta saattoi tunnistaa tuttuakin tutumman sinisen muovitynnyrin; Suomessa tynnyreitä näkee käytettävän omakotitalojen pihoilla rännien alla, Mongoliassa niissä mm. säilytetään kotitekoista maitojuomaa, airagia.

Teoksillemme on luonteenomaista, että ne toteutuvat ympäristön armoilla tai nousevat niistä olosuhteista, joissa kyseinen teos on esillä. Niinpä paviljonkimme onkin eräänlainen arkkitehtoninen kokeilu, juhlanäyttelyn tapauksessa esitys suomalaisista olosuhteista, joista on monin tavoin matkaa Mongolian todellisuuksiin. Helsinki-paviljongin rakenteena toimii “jurttasauna”, joka löytyi täydessä kylpyvalmiudessa Töölönlahden rannalta kesällä 2012. Jurttasauna on osa Don McCrackenin luontaishoitopraktiikkaa nimeltä O Space, johon kuuluu jurtanvuokrauksen lisäksi mm. Bodymind -työpajoja sekä tulikävelyä. Suomen rautakauppa-puukeskus -yhdistelmä tarjoaa Ulaanbaatarin ruuhkaisiin markkina-alueisiin verrattuna myös toisenlaisen materiaalinhankintakokemuksen. Sikäläinen sähkönjakelu aina niihin keltaisiin, kiinalaisiin jatkojohtoihin asti on toiminnaltaan toista luokkaa kuin helsinkiläinen vastaava. Myös koivupuun katveeseen liitettävät kulttuuriset sisällöt näkyvät oletettavasti toisessa valossa täällä, kuin mitä muovilehtinen koivu globaalina somisteena ilmensikään Ulaanbaatar-paviljongissa.

Paviljongissa monikäyttöinen koivu, kansallisena symbolina ja esityksenä, on jo lähtökohdiltaan kansainvälisesti jaettu — jo sekoittunut. Tässä Venetsian biennaalin ja maailmannäyttelyn esityskonteksteihin viittaavassa rakennelmassa kansallisten kulttuurien ajankuvat tai tunnuspiirteet rinnastuvat toisiinsa. Yhdistyessään sekä elokuvalliset että arkkitehtoniset lainaukset ja viittaukset luovat uusia käännöksiä ideoista ja ihanteista — tai pikemminkin näiden esityksistä, ”ajankuvista”, joista kulttuuriset kuvastot ovat pitkälti rakentuneet. Paviljonki on näin myös vihje ajan ajattelulle: aika, jota elämme, muotoutuu jatkuvasti toisiinsa limittyvinä kuvastoina. Siinä missä kuvastot asettuvat hakemaan toisistaan vertauskohtia, limittyvät Suomi ja Mongolia toisiinsa ”samassa ajassa”, tällä koivupuun hallitsemalla ”pohjoisella leveyspiirillä”.

www.annuwilenius.com
www.oulasalokannel.net
www.ospace.fi