• Sándor Vály
  • The Table of Giotto (St. Francis Preaching to the Birds)
  • The Table of Giotto ( Joachim´s Dream)
  • The table of Giotto
  • The table of Giotto
  • 05-The-Table-of-Giotto
  • The chair of Giotto
  • Enteriör
  • Enteriör
  • Enteriör

SÁNDOR VÁLY

The Table of Giotto

Uudenmaankatu 27.9.-8.10.2006

Sándor Vály
The Table of Giotto
Galleria Huuto Uudenmaankatu
27.9.–8.10.2006

Gotiikan perspektiivi, joka ensimmäisen kerran ilmestyi länsimaalaisessa taiteessa ja joka rikkoi tilan, pystyi sisällyttämään itseensä monta aikaa samalla kertaa. Tällöin ilmestyi ajan perspektiivi. Menneen ja nykyajan aikaperspektiivi vei katsojan ensi kertaa tilaan ja teki katsojan tapahtuman osaksi. Tilan osittamisesta ei muuttunut vain teoksen struktuuri vaan myös teoksen mytologia. Tuolla hetkellä erkani sisäinen ja ulkoinen, julkinen ja yksityinen maailma, muuttaen näin maailmanhistorian näyttämöä. Se loi ajan ja paikan uuden järjestymisen. Tilankäytön normi muuttui, koska erilaiset
ajat voitiin ilmaista tilan kautta. (Näin gotiikka voitti bysantin
taiteen ja astui tilaan, vieden mukanaan katsojan josta tuli
silminnäkijä.) Teoksessa syntyi monimutkainen aikarakenne, joka muuttui pitkällisessä ja monikertaisissa episodeissa toisessa ajassa tapahtuvaksi tapahtumien sarjaksi. Gotiikka yritti ensimmäiseksi ilmaista sisäisen ihmisen, johon gotiikka yritti ottaa yhteyttä. Gotiikka ratkaisi bysantin ja liikkeen tuoden taiteeseen tunteen.

Italialaiset renessanssikriitikot käyttivät ensimmäisen kerran termiä gotiikka, ilmaistakseen halveksuntansa tätä tyyliä kohtaan, ajatellen että goottiheimot jotka tuhosivat Rooman valtakunnan, toivat tyylin Italiaan. Gotiikka = Barbarismi.

Työni ideana ja henkisenä keskuksena on tämä gotiikan barbarismi, jonka haluan esittää kuvien ja veistosten perspektiivinä, rakenteina ja myös fyysisenä olemassaolona. Teokseni ovat havaintoja ja ihmetelmiä, kokeita tavoittaa ja elää tämä barbarian merkitys, jota täällä ja nyt tässä hetkessä ja perspektiivissä olen elänyt uudelleen transponoiden sen sellaiseksi, jollaisena renessanssin kriitikot halusivat nähdä gotiikan henkisyyden.

Giotton pöytä on kuvitteellinen pöytä, joka esiintyy teoksissa joskus kokonaan, joskus osittain. Se pitää itsessään yllä kirjoitetun henkisyyden ja sisältäen eräänlaisen fiktiivisen goottisen kubismin, jossa ulkoinen kohtaa sisäisen, mennyt nykyisyyden, julkinen yksityisen maailman.

Giotton pöytä –teokset syntyivät Italian matkoillani 2002 ja 2006 välillä.